Happipitoinen kasteluvesi on tehokas keino saattaa happea juurille. Kasvin kasvuun liittyy useita tekijöitä, jotka hyötyvät juuristoympäristön runsaasta happipitoisuudesta. Happi tukee juuriston hyvinvointia ja mikrobiologista tasapainoa. Kasteluveden riittävä happipitoisuus myös parantaa ravinteiden imeytymistä ja vähentää juuristotauteja.

Hapetettu kasteluvesi voi vähentää hävikkiä, lisätä satoa, nopeuttaa kasvien kasvua, parantaa juuriston terveyttä ja vähentää lannoitteiden, torjunta-aineiden sekä kasteluveden tarvetta – tuloksena parempi tuottavuus ja kannattavuus.

Veden happipitoisuutta voidaan lisätä energiatehokkaasti esimerkiksi nanokuplateknologian avulla, joka on yksi edistyneimmistä keinoista optimoida veden happipitoisuutta. Nanokuplien avulla suurin osa veteen syötetystä hapesta saadaan pidättymään vedessä ilman, että happi karkaa vedestä ilmaan.

Vaikka nanokuplatkin ovat kuplia, ne ovat niin pieniä, että ne eivät nouse ja karkaa vedestä, kuten tavalliset kuplat, jolloin suurin osa syötetystä hapesta myös jää veteen. Nanokuplien tuottamisen yhteydessä myös liuenneen hapen pitoisuus kasvaa nopeasti ja energiatehokkaasti.

Nanokupliin varastoitunut happi on kuitenkin varastohappea, joka ei näy liuenneen hapen mittareilla. Näin ollen, kun liuenneen hapen pitoisuus näyttää esimerkiksi 15 mg/l = 15 ppm, niin todellisuudessa happinanokuplatekniikalla hapetetun veden kokonaishappipitoisuus (= liuennut happi + nanokupliin varastoitunut happi) on vähintään kolminkertainen verrattuna DO-lukemaan. Sen vuoksi veden happipitoisuuden lisääminen nanokuplateknologian avulla on täysin eri asia kuin hapen lisääminen millään muulla pelkkää liuenneen hapen pitoisuutta lisäävällä tekniikalla.

Kasvualustassa kasvavat kasvit selviytyvät pienenkin happipitoisuuden kasteluvedellä, mutta silloin niiden kasvumenestys on täysin kiinni kasvualustan huokoisuudesta, ilmavuudesta ja veden läpäisevyydestä. Suurin osa kasveista hyötyy kasteluvedestä, jonka happipitoisuus ylittää luonnollisen maksimin, eli sen happipitoisuuden, johon avoimessa astiassa seisova vesi asettuu ollessaan kontaktissa huoneilman kanssa. Näin ollen kasteluveden olisi hyvä saavuttaa noin 14-20 mg/l liuenneen hapen pitoisuus hapetuspisteessään. Kun kasteluvesi ehtii hapetussäiliöstä kasveille, on sen DO-pitoisuus todennäköisesti alhaisempi kuin säiliöstä lähtiessään. Tämä ei kuitenkaan haittaa, mikäli happipitoisuus on nostettu hyödyntäen nanokuplatekniikkaa, joka varastoi moninkertaisen määrän happea nanokupliin, vaikka DO-arvo olisikin ehtinyt laskea lähelle luonnollista happipitoisuutta (esim. 10 mg/l 15 asteisessa vedessä). Pääasia on, että veden DO-pitoisuus on hapetussäiliöstä lähtiessään noussut hetkellisesti luonnollista liukenemaa korkeammalle.

Kyllä. Parantunut happipitoisuus edistää terveempää ja runsaampaa juuristoa sekä vahvistaa hyödyllistä mikrobikantaa, mikä auttaa ehkäisemään happivajetta hyödyntäviä taudinaiheuttajia juuristoalueella. Kun mikrobisto on runsas ja monipuolinen, ei taudinaiheuttajilla ole tilaa lisääntyä ja saavuttaa sellaisia populaatiomääriä, jotka pystyisivät infektoimaan korkean happipitoisuuden myötä vahvalla immuniteetilla varustetun kasvin.